Vuonna 330 jaa. keisari Konstantinus Suuri toteutti yhden historian merkittävimmistä strategisista päätöksistä: hän perusti uuden pääkaupungin Bysantionin kaupunkiin ja nimesi sen Konstantinopoliksi. Tämä päätös ei ollut pelkkä hallinnollinen siirto, vaan selkeä viesti siitä, että Rooman valtakunnan painopiste siirtyi itään. Konstantinus näki idässä vakaamman, vauraamman ja puolustuksellisesti helpommin hallittavan alueen. Itä oli väkirikkaampi ja taloudellisesti elinvoimaisempi, ja sen kautta kulkivat tärkeät kauppareitit. Konstantinopolin perustaminen antoi Roomalle uuden alun aikana, jolloin länsiosa alkoi kärsiä sisäisestä heikentymisestä ja ulkoisista paineista.
Konstantinopolia rakennettiin nopeasti ja suurieleisesti. Kaupunkiin nousivat monumentaaliset muurit, torit, kilpa-ajoradat ja kirkot, joiden tarkoituksena oli heijastaa Rooman suuruutta uudessa ympäristössä. Erityisesti uskonto nousi keskiöön: kristinuskosta tuli yhä tärkeämpi osa keisarillista politiikkaa, ja Konstantinopoli oli heti alusta alkaen kristillisen maailman sydän. Konstantinus tuki kristinuskoa voimakkaasti ja käynnisti rakentamisen, joka huipentui myöhemmin Hagia Sofian kaltaisiin rakennuksiin. Kaupungista tuli nopeasti paitsi poliittinen ja hallinnollinen keskus, myös uskonnollinen ja kulttuurinen majakka. Tämä loi perustan idän kirkon nousulle ja eriytymiselle lännen katolilaisuudesta.
Samaan aikaan kun lännessä Rooma taisteli sisäisiä levottomuuksia, talousongelmia ja barbaarien hyökkäyksiä vastaan, idässä Konstantinopoli vakiinnutti asemansa vakauden keskuksena. Itä-Rooma – sittemmin tunnettu Bysantin valtakuntana – säilytti roomalaisen hallintorakenteen, lainsäädännön ja kulttuurin vuosisatojen ajan. Tämä jatkuvuus oli mahdollista osittain siksi, että Konstantinopoli oli vahvasti linnoitettu ja hyvin organisoitu, ja se säilyi koskemattomana useiden ulkoisten uhkien alla. Länsi-Rooman romahduksen jälkeen Konstantinopolista tuli kristillisen maailman johtotähti ja keskus, joka yhdisti antiikin perinnön ja uuden aikakauden dynamiikan. Se oli samalla sillanrakentaja itäisen ja läntisen maailman välillä.
Konstantinopolin perustamisella oli kauaskantoisia seurauksia. Kaupunki säilyi lähes 1100 vuoden ajan Itä-Rooman pääkaupunkina ja vaikutti syvästi niin Euroopan kuin Lähi-idän kehitykseen. Se oli tärkeä kulttuurien risteyskohta, jossa länsi ja itä kohtasivat, ja jossa syntyi lukuisia innovaatioita, filosofisia suuntauksia ja taiteellisia virtauksia. Vaikka Konstantinopoli lopulta valloitettiin vuonna 1453, sen perintö säilyi: bysanttilainen kulttuuri vaikutti voimakkaasti renessanssin syntyyn ja ortodoksisen kirkon identiteettiin. Vallan siirtyminen itään osoitti, että Rooman valtakunta ei kaatunut kerralla, vaan kehittyi uudeksi muodoksi – muodoksi, joka vaikutti maailmaan vielä kauan sen muodollisen lopun jälkeen.