Augustuksen nousu valtaan ei ollut pelkästään yksittäisen miehen poliittinen menestystarina, vaan koko Rooman valtakunnan järjestyksen mullistus. Julius Caesarin murhan jälkeen Rooma oli ajautunut sisällissotaan, jossa valta oli avoinna voimakkaimmalle ehdokkaalle. Octavianus – myöhemmin Augustus – osoitti olevansa paitsi taitava sotilasjohtaja myös erinomainen strateginen ajattelija, joka osasi hyödyntää propagandaa, liittoumia ja kansan suosiota oikealla hetkellä. Hänen voittonsa Actiumin taistelussa vuonna 31 eaa. Marcus Antoniusta ja Kleopatraa vastaan ratkaisi valtakamppailun hänen edukseen ja loi pohjan hänen yksinvaltansa legitimoimiselle. Vaikka hän väitti palauttavansa tasavallan, todellisuudessa hän vahvisti henkilökohtaista valtaansa ja rakensi uuden hallintomallin.
Augustuksen hallintokausi oli merkittävä siirtymäkausi, joka loi perustan noin 200 vuotta kestäneelle rauhan ja vakauden aikakaudelle, joka tunnetaan nimellä Pax Romana. Augustus otti käyttöön järjestelmän, jossa hän sai virallisesti vain tavallisia virkoja, mutta todellisuudessa käytti lähes rajatonta valtaa. Senaatti säilyi nimellisesti olemassa, mutta sen vaikutusvalta heikkeni dramaattisesti. Augustus uudisti hallintoa tehokkaasti: hän loi yhtenäisen verojärjestelmän, vahvisti provinsseja hallitsevaa järjestelmää ja piti armeijan suoran johdon itsellään. Tällaiset ratkaisut toivat Roomaan ennennäkemättömän vakautta, ja valtakunta laajeni voimakkaasti. Kaupungit kukoistivat, kauppa vilkastui ja rakennettiin infrastruktuuria, joka näkyi teinä, akvedukteina ja julkisina rakennuksina.
Yksi Augustuksen menestyksen keskeisimmistä syistä oli hänen tapansa verhota autoritaarinen valtansa perinteisiin. Hän käytti itsestään nimikettä 'princeps' eli 'ensimmäinen kansalainen', eikä keisari, välttääkseen Caesarin kohtalon. Hän palautti tasavallan virat ja sai silti itselleen ylimmäisen komentajan, ylipapin ja kansantribuunin valtuudet. Näin hän hallitsi armeijaa, uskontoa ja kansaa, mutta muodollisesti kansan nimissä. Tämä strategia antoi Augustukselle laajan tuen niin senaatissa kuin kansankin keskuudessa. Hän rakensi myös vahvan imagon isänä ja rauhan tuojana – imago, jota tukivat niin kolikot, patsaat kuin viralliset kirjoitukset. Augustuksen hallinto osoitti, että todellinen valta voidaan keskittää älykkäällä tavalla ilman avoimen tyrannian leimaa.
Augustuksen valtaannousu ja hänen hallintomallinsa loivat perustan Rooman keisarikaudelle, joka kesti yli 400 vuotta lännessä ja lähes 1500 vuotta idässä. Hän osoitti, miten tehokas hallinto voi perustua yksinvaltiuteen, kun se rakennetaan älykkäästi ja hyödyntää kansan luottamusta. Hänen jälkeensä keisarit jatkoivat hänen perintöään, vaihtelevalla menestyksellä, mutta Augustuksen luoma malli säilyi lähtökohtana. Rooman poliittinen elämä ei enää koskaan palannut varsinaiseen tasavaltaan, ja hänen luomansa järjestelmä vaikutti jopa myöhempien eurooppalaisten valtioiden hallintorakenteisiin. Augustus ei ollut ainoastaan ensimmäinen Rooman keisari – hän oli valtakunnan todellinen arkkitehti, jonka kädenjälki näkyy vielä tänäkin päivänä historiankirjoituksessa, arkkitehtuurissa ja politiikan käsitteissä.